Hei!
Pahviymppi on helppo ja halpa tapa valmistaa itselle sienirihmastoa, jota voi jatkaa eteenpäin vaikka pölkkyihin, sahanpuruihin, puuhakkeeseen, kahvinpuruihin. Menetelmää voi käyttää niin kaupassa myytäviin lahottajasieniin kuten videolla oleva putkivinokas, että joihinkin luonnosta löydettäviin lahottajasieniin.
Tarkoituksena kasvattaa sieniä kaupunkiolosuhteissa ulkona. Asun Turussa Martin kaupunginosassa, joten en aivan ydinkeskustassa mutta lähellä kuitenkin. Ihmisiä liikkuu ”farmini” lähellä päivittäin paljon. Sain taloyhtiön hallitukselta luvan käyttää taloyhtiön roskiksien vieressä olevaa joutomaata sienten kasvatukseen. Tila on mielestäni otollinen tälle toiminnalle sillä se on puiden varjostama ja kostean oloinen luonnostaan.
Hautasin siiliorakas pölkyt osittain maahan, jotta ne saisivat kosteutta maasta eivätkä kuivuisi liikaa. Osterivinokkaat laitoin vain maakontaktilla nojaamaan aitaa vasten. Sitten odottamaan.
Ensimmäiset merkit jonkin sienen kasvusta siiliorakaspölkyssä tulivat esiin 26.9.2017. Epäilen, että kyseessä on minun ymppäämäni sieni sillä valkoista rihmastoa esiintyy vain toisessa pölkyssä. Samanlaista kasvustoa oli nähtävissä myös aiemmissa siiliorakaspölkyissä, jotka ymppäsimme Sepon kanssa Paraisilla 2015.
Kesän 2017 aikana uitin osterivinokaspölkkyjä ammeissa pari kertaa ja kastelin siiliorakaspölkkyjä kastelukannulla useampaan otteeseen. Vuonna 2015 ymppäsin myös yhden pienemmän koivupölkyn osterivinokkaalla, josta en tajunnut ottaa kuvia. Mutta siitäkin ensimmäiset sienet alkoivat näyttäytyä kesäkuussa 2016.
Allaolevan kuvan sienet kasvoivat pölkyn alapuolelta; käänsin pölkyn kuvaa varten.
Siksi kuvan sienet kasvavat väärinpäin.
Pölkky muutenkin näyttää likaiselta ja siksi ajattelinkin sen olleen kontaminoitunut, mutta yllätyin kun tänä vuonna siitä tulikin satoa.
Huomatkaa kasvunopeus viiden päivän ajalta. Leppäpölkkyjen osterivinokkaita tosiaan uittelin lasten ammeessa pariin otteeseen kesän aikana. Ilmeisesti toinen ainakin piti siitä, sillä lokakuussa ilmestyi ensimmäiset sienet.
Jälkiviisaana sanoisin, että ymppäyksen jälkeen vein pölkyt ehkä liian nopeasti omille paikoilleen. Olisin voinut pitää niitä suojassa muilta sieniltä pidempään. Katsotaan ensi vuonna uudestaan kuinka pölkkyjen käy. Talven saavat olla noilla sijoillaan rauhassa. Keväällä sitten uittelen osterivinokkaita taas uusien sienten toivossa.
Kasvatuskokeilu suomalaiselle talvijuurekkaalle. Talvijuurekas (Flammulina velutipes) on yleinen viljelty ruokasieni maailmalla. Suomessa siitä kasvaa ainakin Flammulina elastica -lajia. Muitakin lajeja sienestä löytyy. Eroa on mikroskooppisissa tuntomerkeissä, lakin keltaisuudessa ja jalan samettinukassa. Vain lakit syödään. Lahjottajasienenä se kasvaa monilla eri puulajeilla. Myös kannoista sitä löytyy hyvin. Talvijuurekas suosii raitaa ja muita pajuja, joskus myös lehmusta. Sieni kasvaa nimensä mukaisesti talvella, silloin kun muut lepäävät. Sitä tavataan myöhäissyksystä kevääseen saakka. Japanissa sientä viljellään runsaasti ja se tunnetaan siellä nimellä Enoki. Talvijuurekas onkin maailman viidenneksi eniten viljelty ruokasieni. Sisäviljelty sieni eroaa ulkonäöllisesti huomattavasti luonnossa esiintyvästä sienestä. Ulkona, jossa on vähän hiilidioksidia ja paljon valoa tulee sienestä lyhytjalkainen ja oranssinvärinen. Sisätiloissa kasvatettuna sienelle annetaan vähemmän valoa ja pidetään hiilidioksiditasot korkealla. Tällöin sienestä tulee vaaleanvärinen ja se kasvattaa pitkät jalat, mikä helpottaa sienen sadonkorjuuta.
Sisätiloissa tapahtuvaa kasvatusta emme pystyneet järjestämään, joten tyydyimme pölkkyviljelyyn. Prosessi alkoi itiöprintin ottamisella.
Printti otettiin alumiinifoliolle. Yksi printti riittää mainiosti. Näistä osa lähetettiin Nordic Fungille heidän projekteihin.
Printistä rapsutettiin hanskalaatikon sisällä agar-kasvualustoille itiöitä, jotka jätettiin hanskalaatikkoon kasvamaan.
Kasvavasta rihmastosta pitäisi osata ottaa oikeanlaisia sektoreita, joita siirtää uusille agar-alustoille. Itse en tätä vielä kunnolla osaa, joten otin rihmaston reunoilta valkoisen väristä rihmastoa, jonka siirsin uusille agar-alustoille. Vieressä kuva rihmastosta, joka kasvanut siirroksen jälkeen.
Vieressä kuva agarista agariin siirroksista. Normaalisti kasvualustat ovat värittömiä, mutta halusin kokeilla miltä se näyttää elintarvikevärillä.
Kun sieni oli saanut kasvaa tarpeeksi uusilla agareilla ne siirrettiin steriloituihin jyviin.
Jyvät ovat PP5-muovista valmistetuissa purkeissa. PP5-muovi, eli polypropeeni sulaa 160°C:ssa, joten se soveltuu painekeittimeen käytettäväksi. Lasisia astioita voi myös käyttää. Meillä ei vain tähän hätään löytynyt painekeittimeeni sopivia astioita.
Hyvin kasvoivat sienet vehnäjyvissä. Tämän jälkeen jyväymppi siirrettiin pastöroituihin puutappeihin, jotka valmiiksi kasvettuaan iskettiin allaoleviin pölkkyihin. Tappien valmistuksesta en ole löytänyt kuvaa, mutta keitimme niitä vedessä noin tunnin verran. Virutimme vedet pois ja asetettiin ne samaan astiaan jyväympin kanssa. Kun puutapit olivat täysin sienirihmaston peitossa ymppäsimme ne perinteisen puutappimetodin mukaan pölkkyihin.
Muistaakseni pölkyt ovat syreeniä sekä leppää/haapaa. Pölkyt jätettiin makaamaan vierekkäin ja peitettiin osittain oljella. Ymppäys tapahtui noin kaksi vuotta sitten ja tässä on tulos:
Sieniä ei ole paljon, muttei pölkytkään isoja ole eikä niitä ole monta. Suosittelen kuitenkin kasvattamaan talvijuurekasta sen helppouden takia. Osterivinokkaan tapaan se antaa anteeksi pienet aseptiikkavirheet ja on suht nopea kasvamaan.
Halusimme kokeilla kantokasvatusta osterivinokkaalla. Paul Stametsin mukaan kannoista voi saada vuosikausia ruokaa, jos kantoon ympätty sieni saa hyvän jalansijan. Kantoon ymppääminen toimii samalla tavalla kuin pölkkyyn ymppääminen. Halusimme varmistaa oman sienemme menestymisen kannossa, joten laitoimme kannon päälle kaistaleita kaadetusta puusta hampurilais-tyylisesti. Näin ymppäämämme sieni saisi alkuravintoa, ennenkuin pääsisi itse kannon kimppuun. Antaa kuvien puhua puolesta. Kaikkiin kantoihin on ympätty osterivinokasta.
Kokeillaan viljelykaulussienen kasvattamista sekahakkeessa puiden juurilla. Kasvatuskokeilu aloitettiin huhtikuussa 2015. Tilattiin jälleen mushroombox.co.uk:sta viljelykaulussienen rihamstoa jolla ympättiin ämpärillinen pastöroitua puuainesta (lehtipuuhaketta sekä sekalaisia koivun lastuja), jonka sekaan laitettiin myös vähän pastöroitua olkea.
Ämpäriin kuului kansi, joka laitettiin päälle ja ämpäri jätettiin rauhaan huoneenlämpöön. Lisäsin jossain vaiheessa keitettyjä kahvinpuruja joukkoon vauhdittamaan prosessia.
Haimme Topinojalta sekahaketta 10€/peräkärry mikä vastaa noin 1m³ verran haketta. Tämä hake levitettiin yhden omenapuun alle sekä parin päärynäpuun alle. Sieni peti tehtiin niin, että alle laitettiin pahvia sekä sanomalehteä. Tämän päälle sieniymppiä ja sitten haketta. Toinen kerros samalla tavalla ilman pahvia.
Pedin valmistumisen jälkeen sitä kasteltiin kymmenisen minuuttia, jotta se olisi mahdollisimman kostea. Jollei seuraavina päivinä sada niin petiä pitää kastella lisää. Paul Stamets kirjassaan ”Growing Gourmet and Medicinal Mushrooms” kertoo itse kastelevansa sienipetiään puoli tuntia aamulla ja puoli tuntia illalla. Tradd Cotter kirjassaan ”Organic Mushroom Farming and Mycoremediation” ohjeistaa kastelemaan joka päivä ensimmäisen viikon ajan. Joka toinen päivä 2-4 viikon ajan ja sen jälkeen kerran kuukaudessa.
Sienet kannattaa poimia pian sillä etanat, madot ja toukat pitävät niistä myös. Meillä ensimmäinen sato meni ”parempiin suihin”. Tarkkana kannattaa olla myös siksi että, että sieni kasvaa nopeasti ohi syötävän vaiheen.
Jos hyvin käy, niin lopputulos voi näyttää tältä:
Sieni itsessään maistuu hyvältä; hernemäinen sivumaku kun paistaa voissa ja sipulissa. Suosittelen! Parempi vaihtoehto kuin ”herkku”sieni.
Tämän kasvatuskokeen tarkoituksena on saada rikkikääpää (Laetiporus sulphureus) kasvatettua puupölkyissä. Rikkikääpä on yksivuotinen, suurikokoinen kääpäryhmä, joka muodostuu useista, limittäin päällekkäin olevista lakeista. Yläpinta on aaltomainen ja rikinkeltainen. Rikkikäävän alapuoli on kirkkaankeltainen. Kellanvalkoinen malto on juustomaista ja helposti lohkeavaa, mutta kuivuessaan liitumaista. Syksyllä rikkikääpä on haalistunut jo valkoiseksi ja murenee paloiksi. Se on lähinnä tammen ruskolahottaja, joka tekee puun vähitellen ontoksi. Me kokeilemme sitä pajupölkyissä. Suomen pohjoisin löytö on Kuopiosta. Pohjois-Amerikassa rikkikääpää pidetään hyvänä ruokasienenä. Toisten mukaan se aiheuttaa vatsakipuja varsinkin alkoholin kanssa nautittuna. Itse sitä syöneenä voin sanoa sen muistuttavan hyvin paljon kanaa niin maultaan kuin koostumukseltaankin.
Aikamoinen löytö! Täytti neljän hengen ruokpöydän puoliksi. Näistä valitsin kaksi vanhimman näköistä. Olen lukenut Tradd Cotterin kirjasta ”Organic Mushroom farming and Mycoremediation”, että rikkikääpää kloonatessa kannattaa käyttää ikääntynempiä itiöemiä nuorien sijaan.
Itse kloonauksesta ei ole kuvia, mutta mahdollisimman steriilisti yritin toimenpiteen suorittaa itse rakentamassani hanskalaatikossa, joka on siis iso muovilaatikko kahdella kädenmentävällä reiällä.
Ensin ruiskutin vettä hanskalaatikon sisään ja annoin veden sitoa ilman epäpuhtaudet itseensä. Sitten pesin hanskat kädessä laatikon pinnat Easydesillä ja sen jälkeen NeoAmiseptilla.
Siirsin puhtaat petrimaljat sekä kloonattavan itiöemän laatikkoon. Petrimaljoissa oli itsetehtyä mallashiiva agar-mediumia. Itiöemän pinnat olin pyyhkinyt NeoAmiseptilla ennen laatikkoon siirtoa. Laatikossa kumihanskat kädessä mursin sienen kahtia ja steriilillä skalpelilla otin pienen palan itiöemästä ja siirsin petrimaljoille. Alla kuva onnistuneesta siirrosta.
Tästä rihmasto siirrettiin steriloituihin vehnäjyviin. Huomautettakoon, että rikkikääpä kasvaa aika hitaasti jyvissä, mutta jyvien sekoittelu ajoittain nopeuttaa prosessia.
Vehnänjyvistä rihmasto siirrettiin tuoreeseen steriloituun koivuhakkeeseen.
Kun rihmasto oli vallannut koivuhakkeen kokonaan siirrettiin ne pajupölkkyihin. Porasin 25mm kolot pölkkyihin, jotka täytin puruympillä ja suljin mehiläisvahalla. Kokeilemme myös hyötyykö rikkikääpä maakontaktista vai ei. Hautaamme 3 niistä maahan ja yhden pidämme ilman maakontakia.
Tarkoituksena on kokeilla miten siiliorakasta voi kasvattaa suomalaisissa lehtipuissa. Rihmasto tilattiin mushroombox.co.uk sivustolta Englannista. Rihmasto kasvattettiin koivusta tehtyihin puutappeihin ja iskettiin pölkkyihin porattuisiin reikiin kiinni. Reiät vahattiin mehiläisvahalla kiinni, jonka jälkeen pölkyt kaivettiin maan alle kuvien mukaisesti. Käytämme kokeiluun suomalaista koivua, pajua sekä haapaa.
Pölkkyjen päälle laitettiin vielä paperipussit ylläpitämään kosteutta.
Jotain valkoista rihmastoa on selvästi jo havaittavissa.
Nämä alkavat jo näyttää todella lupaavilta pölkyiltä!
Tarkoituksena kokeilla miten osterivinokas viihtyy syreenihakkeessa kylmä pastörointimenetelmällä.
Juuttisäkit täytettiin niin, että niiden liikuttelu olisi vielä mahdollista yhden miehen voimilla. Tarkoituksena on kokeilla kylmä pastörointia eli upottaa kasvualusta veden alle viikoksi, jonka jälkeen nostaa säkit kuivalle maalle. Tämä prosessi pitäisi ensin hävittää kaikki aerobiset bakteerit kasvualustasta ja jättää vain anaerobiset bakteerit siihen. Kun säkit nostetaan kylvystä pois pitäisi myös anaerobisten bakteerien kuolla.
Näemmä jollakin tasolla onnistunut kokeilu sillä itiöemiä pukkaa. En nyt kutsuisi vielä menestykseksi, mutta jäädään odottamaan josko ne tuosta suurenisi.
Tällä kertaa kokeilemme kasvattaa osterivinokasta kauranoljessa ”normaalilla” pastörointimenetelmällä. Eli ensin pienennetään olki sienelle helpommin syötävään muotoon. Sitten täytetään kasvusäiliöt eli juuttisäkit ja liian isoiksi jääneet farkut täytetään oljella.
Sitten oljet pastöroidaan kylpyammeessa.
Todettakoon, että tässä vaiheessa kun keittelin vanhoja farkkujani kylpyammeessa alkoi naama väkisinkin vääntyä hymyyn. Ei aivan täysijärkisen hommaa tämä!
Mutta näemmä tämäkin kokeilu jollakin tasolla onnistunut sillä osterivinokkaan rihmastoa kasvanut farkkujen pintaan!
Kokeilu epäonnistui. Emme saaneet yhtään sientä oljista ja farkut päätyivät roskikseen. Oletamme, että sienet saivat liian vähän kosteutta päälleen ja liikaa kosteutta alleen maasta. Sillä alimmaiset oljet olivat mädäntyneet ja päällimmäiset kuivakat.
Nyt kun leppä- ja koivupölkyt ovat lionneet melkein vuorokauden, on aika tömäyttää pölkkyjä kiveä vasten sienirihmaston herättämiseksi.
Tämän jälkeen pölkyt nostetaan varjoiseen paikkaan varaston seinustalle. Noin viikon päästä voi alkaa odottelemaan ensimmäisten sienten ilmaantumista.
P.S. Kuvatessa ei vahingoitettu koiranpentua 😉 .
Edit,; Ei tullut satoa vielä vuoden päästä ymppäyksestä. Ilmeisesti rihmasto ei ollut vielä kasvanut valmiiksi! Ensi kesänä uudestaan.